tiistai 1. elokuuta 2017

Pupujuttuja

Kaneista ei ole toviin ollut juttua, joten asia täytyy korjata. Samalla vihdoin uusia kuvia.

Puput voivat kaikki oikein hyvin ja elelevät normiaalia lemmikkikanin elämää, josta ei paljoa kirjoitettavaa ole. Syövät, nukkuvat ja liikkuvat. Edelleenkään en luonnollisesti niitä ulos vie, ihan niiden oman turvallisuuden vuoksi. Sisällä toki puuhaillaan kaikenlaista ja kanit saavat edelleenkin paljon huomiota ja vapaanaoloa. Itse en kuitenkaan juuri perusta sisäkuvista, enkä sen koommin kuvattomista postauksista, joten kirjoittelu on jäänyt kokoajan vähemmälle. Jo hetken on ollut ajatuksena hieman aktivoitua ja kuvata jotain pientä videopätkää kaneista, kenties jopa hyppimässä esteitä pitkästä aikaa.

Vaikken ole lähes vuoteen kisoissa käynytkään, estepuolen toimintaa on silti tullut seurattua sivusta. Siellä onkin ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Suurimpana ihmetyksen aiheena ja kekustelun herättäjänä tuntuu olevan uusi yhdistys, Suomen Kanihyppääjät ry. On asioita joita en ymmärrä ja asiotia jotka ymmärrän, mutta siitä huolimatta pidän uutta yhdistystä pääosin positiivisena asiana. Hyvä saada vähän uusia tuulia ja uusia toimintaperiaatteita estepuolelle. En ole päässyt käytännössä todistamaan SKH:n toimintaa, mutta sen verran paljon hyvää olen kisoista kuullut, että täytynee käydä katsastamassa jotkut kisat taas pitkästä aikaa!







maanantai 24. heinäkuuta 2017

Uusimaa, Pirkanmaa & Varsinais-Suomi

Kuvia reissuiltani ympäri eteläisen Suomen.

Itse olen aina ollut niitä ihmisiä joita ei haittaa tippaakaan istua autossa, junassa, bussissa tai muussa kulkuvälineessä monta tuntia putkeen, katsellen samalla edessä jatkuvaa tietä ja reunojen metsiä ja peltoja, sekä muutamia satunnaisia kaupunkeja, jotka matkan varrelle sattuvat osumaan. Olen aina halunnut matkustella ja ottanut ilon irti kaikista pienimmistäkin retkistä ja paikoista joita en ennen ole nähnyt.

Aina ei pääse kauas, joten on avattava silmät ja katsottava mitä lähellä on. Paikoissa joihin pääsee helposti ja kohtuullisen lyhyessä ajassa, ilman sen suurempia valmisteluja tai tarkkoja suunnitelmia. Muutamat viime viikot olen yrittänyt tehdä juuri sitä. Vielä on lomaa jäljellä ja vielä on paljon nähtävää.


Fiskarsin Ruukki, Raasepori, Uusimaa

Muumimuseo, Tampere, Pirkanmaa

Finlaysonin alue, Tampere, Pirkanmaa

Finlaysonin alue, Tampere, Pirkanmaa

Vanha Porvoo, Porvoo, Uusimaa

Vanha Porvoo, Porvoo, Uusimaa

Vanha Porvoo, Porvoo, Uusimaa

Laitila, Varsinais-Suomi

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Varsinais-Suomi

Turun moottoritie, Varsinais-Suomi


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Turistina mätsärissä

Suunnilleen kolme viikkoa takaperin päätin extempore lähteä Feetun kanssa turisteilemaan mätsäriin. Hieman jännitti kuinka koira tulee suoriutumaan, sillä se matkasi bussilla vasta toista kertaa elämässään, eikä ollut muita koiriakaan pahemmin moikkaillut, varsinkaan näin hirmu paljon sitä suurempia. Mutta mitään syytä hermoiluun ei lopulta ollut. Feetu käyttäytyi aivan super hyvin, ei ärhennellyt kennellekään tai hukannut korviaan, vaan kulki nätisti ja osasi rauhoittua. 

Melkein tunnin kestäneen bussimatkan ja pienen (työmaasta johtuvan) harhailun jälkeen saavuimme Koneen kentälle, Helsingin Munkkiniemeen. Kentällä Karkki odottikin jo meitä, joten annettiin koirien nopeasti moikata ja suunnattiin pienelle kävelylle, mätsärin alkuun kun oli vielä melkein tunti aikaa. Lenkin aikana katseltiin valmiiksi kivoja kuvauspaikkoja, sillä pitäähän koirista muutamat yhteiskuvatkin vihdoin saada!

Hieman ennen mätsäreiden alkua paikalle alkoi valua yhä vain enemmän porukkaa, joten leiriydyttiin tavaroidemme kanssa toisen kehän lähistölle ja jäätiin odottelemaan. Karkin ja Liljan päästyä pois kehästä lähdettiin pienen matkan päähän puistoon kuvaamaan koiria. Napattiin muutamat yhteiskuvat Feetusta ja Liljasta, sekä yksittäiskuvia kummastakin. En voi katsoa hymyilemättä näitä kuvia, oli hauska reissu ja onhan noiden kokoerokin aika hulvaton.




(c) Karkki 

lauantai 27. toukokuuta 2017

Edistystä

Kuten jotkut ehkä muistavatkin, Feetu kävi lopputalvesta muutaman kerran koirauimalassa, uimista kun sille ja sen kyynärille oli yksi jos toinenkin suositellut. Kovinkaan onnistuineita reissuja nuo eivät kuitenkaan olleet, vaikka paikka itsessään oli hieno ja työntekijät oikein mukavia. Feetu ei tykännyt ollenkaan, eikä niiden kolmen kerran aikana mennyt kertaakaan itse veteen, vaan se täytyi nostaa jokaisella kerralla.

Muutenkin ollaan eletty siinä uskossa että Feetu nyt vain inhoaa vettä, eikä siitä muuksi muutu. Se kun ei ollut ikinä ennen edes mennyt veteen omasta tahdostaan. Viikko sitten tapahtuikin yllättävää edistystä, kun käytiin koirarannalla pitkästä aikaa. Feetu seurasi ensin minua veteen ja sen jälkeen nouti keppiä matalasta vedestä aivan innoissaan. Vieläkään ei uskalla lähteä pidemmälle kuin missä jalat ylettävät pohjaan, mutta vesipelko taitaa olla takana. Niin hieno pieni!

Viikon kuluttua ollaankin jo lomalla ja ehditään käydä rannassa vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Sitä ennen kuitenkin vielä viimeiset kokeet ja muut velvollisuudet pitää hoitaa pois alta.